Suomen vetovoimaisin kaupunki.
Kyllä se piti paikkansa ainakin Kuusijärven Jääkarhujen suhteen sillä
Tampereen Kaupinoja veti rannalleen heitä pikkubussilisen verran eli 12
henkilöä, heistä yksi oli Meriuimareiden edustaja. Meidän 12. osallistuja oli Matti Kouvolasta. Ja tavoitteet olivat tietysti taas korkealla: kisoista monta mitalia ja arpajaisista pussukoittain voittoja.
Ja kuinkas siten kävi Jääkarhuille? Tulipa mitaleita kaiken värisiä.
Kisauinnin aloittivat Matti ja Tytti vanhimpina osallistujina. Eivät ihan käsi
kädessä uineet sillä Matti värjötteli maalissa odotellen Tyttiä kättelyä varten.
Mutta mitali pujotettiin molempien kaulaan.
Seuraavissa sarjoissa tuli meille lisää mitalisteja: Pirjo, Hannele, Irma ja Reijo
kumartelivat ja kiittivät. Mitalisaalis oli neljä kultaa ja yksi pronssi.
Kastautumassa kävivät Raija, Anneli, Reima, Jouni ja Jussi.
Oli meillä omasta takaa äänekäs kannatusjoukko, Sirpa ja Heidi
hoitivat tuon homman, me uimarit vähän avustettiin.
Pirkanmaan Talviuintikisan tamperelaiset järjestäjät jälleen onnistuivat
saamaan kaikille hymyn naamaan. Vedessä kävi yhteensä 67 henkilöä ja heistä oli nuorin 6-vuotias kastautuja. Nuorimmat kisaajat olivat kaksi
13-vuotiasta, kisaamassa ekaa mutta ei viimeistä kertaa, kokemus oli
heistä ihan sairaan kiva. Pojat edustivat uimaseuraa Pohjamudan Mutustelijat.
Turun ja Tampereen kesken uidaan keväisin perinteinen viestikisa, nyt oli 27. kisa. Tampere sen voitti. Turkulaiset toivat voittajille Turun Sinappia ja tamperelaiset antoivat Turun matkalle laatikot mustaa makkaraa, tämä kaikki yllätyspalkintoina myös 27. kerran.
Hyvää oli jälleen kanakeitto Tiina-emännän keittiöjoukkueen valmistamana.
Eikä jäänyt yhtään hillomunkkia eikä korvapuustia kotievääksi.
Mustaa makkaraa pistelimme myös hyvällä halulla.
Viimeinen koitos oli arpajaiset. Arvat olivat menneet hyvin kaupaksi, olihan
palkinnot mukavia, ei mitään roinaa. Ja niin me odoteltiin kukin arpalippujamme selaten koska osuisi palkinto omalle kohdalle. Meidän pöydän ääressä istui kuusi Jääkarhua ja seurattiin silmät ja korvat auki arvontaa. Oltiin kuin pahaisia penskoja, riemuittiin ja laskettiin omat ja toisten palkinnot. Tällaista kivaa yhdessäoloa on talviuimareiden kesken, lisää tätäkin lajia!
Meidän bussikuskimme ei montaa sanaa suomen kieltä puhunut, hän on
kotoisin Englannista. Eikä hän uskaltautunut uimaan kanssamme.
Reissumme oli ihan mukava, aurinko paistoi ja mieliala korkealla, odotellaan
seuraavaa kisatapahtumaa Tampereella.
Jälleen kirjoitusasialla Tytti